Lähellämme on viihtyisä ja täysin vegaaninen kahvila, josta on tullut suosikkipaikkani sen jälkeen, kun hoksasin että sieltä saa ihanaa vaniljan makuista kuumaa kaakaota. Olen laktoosi-intolerantti, joten joudun ulkomailla näkemään vähän ylimääräistä vaivaa löytääkseni jotakin syötäväksi kelpaavaa. Etenkin herkkuosasto on haastava ja usein olen joutunut tyytymään pelkkään teekupposeen muiden nautiskellessa jätskeistä tai kakuista – molemmat muuten tärkeä osa saksalaista ruokavaliota. Niinpä olemme käyttäneet täällä Hampurissakin paljon aikaa erilaisten vegaanisten herkkujen metsästämiseen. Niitä nykyään onneksi löytyy etenkin suuremmista kaupungeista. Meillä on jo aika hyvin tiedossa, mistä leipomoketjuista löytyy minulle sopivat versiot muffinsseista ja hampurilaisherkuista kuten isoista hillotäytteisistä Hanseat-kekseistä tai Franzbrötcheneistä, jotka muistuttavat korvapuustia, jonka päälle joku on istahtanut. Myös lähistön vegaanikahvilan tiskissä on tarjolla monta herkullisen näköistä kakkua tutkimusmateriaaliaksi tuleville käyntikerroille.

Asunnossamme ei saa soittaa pianoa klo 13-15 välillä (kuka olisi uskonut että tässä ilmastossa joku viettää siestaa?), joten siihen aikaan valun usein kahvilaan ja liityn muiden läppärityöläisten joukkoon. Hyvällä säällä (lue: vain pientä tihkua tai muutama pieni sadekuuro silloin tällöin) kävelen pidemmän lenkin, mutta vegaanikahvila on tarpeeksi lähellä kurjallakin ilmalla, kuten tänään. Kaakaokupin ääressä olen kirjoitellut blogia ja suunnitellut konserttiohjelmia. Viime aikoina ajatukset ovat pyörineet erityisesti uuden projektin ympärillä: olen suunnitellut pohjoismaista pop-up taideklubia tänne Hampuriin. Trendikkääseen ja katu-uskottavaan St Paulin kaupunginosaan avataan maaliskuussa pohjoismaisia tuotteita ja kulttuuria promoava Nordic Breakfastin pop-up kauppa, jossa saa kokeilla vaikkapa porosuklaata tai puolukkakaurapuuroa. Aika paljon vegaanisiakin tuotteita löytyy muuten valikoimasta. Hampurilaiset rakastavat kaikkea pohjoismaista, ja varsinkin trendikkäämmissä kaupunginosissa tulee jatkuvasti törmänneeksi tanskalaisiin kahviloihin tai pohjoismaisia lastenvaatteita ja sisustustarvikkeita myyviin putiikkeihin, joiden nimessä on ruotsalainen å. Lähiseudultamme löytyy muun muassa pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen keskittyvä kauppa, joka kantaa nimeä Jussi. Hampurissa ja lähiseuduilla syödään muuten myös salmiakkia toisin kuin muualla maassa, siis ihan kunnon tavaraa ja mitä erilaisempia sortteja löytyy ihan perusruokakaupoistakin. Selvästi kansojamme yhdistää siis muukin kuin huonot kelit ja lättänät maastot.

Pop-up kaupan ja taideklubin tarkoitus on tuoda Hampuriin paitsi lisää pohjoismaisia herkkuja, myös kulttuuria. Pikkuruiseen (mutta erittäin cooliin) kauppaan tuodaan piano, ja tulen soittamaan siellä pieniä konsertteja suunnilleen joka toinen viikko vaihtuvien vieraiden kanssa. Mukaan saadaan toivottavasti myös vähän valokuva- ja kuvataidetta. Suunnitteluprosessissa rasittavinta on tälläkin kertaa ollut rahoituksen epävarmuus, jonka takia suunnitelmat elävät koko ajan ja osa keikoista saadaan ehkä lyötyä lukkoon vasta aika lähellä kalkkiviivoja. Piano on nyt kuitenkin vuokrattu ja klubi pyörähtää käyntiin 10.3. konsertilla, jonka teemana on pohjoismainen luonto. Epävarmuuksista ja säätämisestä huolimatta klubin suunnitteleminen on ollut tosi innostavaa. Ihanaa saada olla luomassa taas aivan uutta konseptia ja saada oma kädenjälki näkyviin täällä Saksan kodissakin. Tuntuu, että olen myös päässyt vähän mukaan start-up-yrittäjien mentaliteettiin, jota ihailen miehessäni ja monissa ystävissämme. Siihen kuuluu jatkuva uuden ideointi ja sopeutuminen. Este voikin olla mahdollisuus taas uudelle idealle ja jos jossain tulee seinä vastaan, jatketaan lannistumatta toista reittiä. Omalle luonteenlaadulleni ei ole varsinaisesti ominaista ottaa iskuja vastaan lannistumatta, vaikka aika sitkeä olenkin. Nyt olen kuitenkin mielestäni vellonut takaiskuissa tavallista vähemmän aikaa ja löytänyt taas nopeammin uudelle reitille. Reippaan yrittäjähenkisten ja taitavien yhteistyökumppaneiden kanssa olen saanut pallotella ideoita ja käytännön toteutustapoja, mutta kuitenkin toteuttaa omaa visiotani.

Kaakaokuppi alkaa olla tyhjä ja kello lähestyy kolmea, jolloin voin palata vielä hetkeksi pianon ääreen ennen kuin tyttäremme haetaan päivähoidosta. Siis sateenvarjo tanaan ja kohti kotia. Ensi viikolla palaan varmasti taas kahvilaan punomaan uusia suunnitelmia ja ehkä maistamaan vegaanista vadelma-suklaaunelmaa tai tiramisua.